Palojärven kairassa tiettömien taipaleiden takana asusti aikoinaan kalastava erakko nimeltä Johannes Mäkelin. Hänen erikoinen persoonansa on jättänyt jälkeensä monia tarinoita. Tähän tekstiin on koottu suorsalaisten muisteloita tästä erikoisesta, hieman äkkiväärästä erakosta sellaisenaan kuin ne ovat suullisena perimätietona välittyneet. Tarkkaa tietoa ei ole mistä päin Suomea Mäkelin Suorsalle tuli, mutta epäilys on että jostain etelämpää hän olisi matkaan lähtenyt. Liekö hän synnyinseuduista kenellekään kyläläiselle edes kertonut? Hänellähän ei ollut tapana kertoa itsestään, vaikka muuten puhelias oli. Luonnosta ja metsästä hänellä tarinoita kyllä riitti.
Hänen ensimmäinen kortteerinsa Suorsalla oli Arvid Väyrysellä Palokönkään kupeessa Rovaniementien varrella ja ajankohta oli 1930-luku. Johannes Mäkelin oli silloin ojankaivutöissä Suorsan seudulla. Vuonna 1939 alkoikin sitten suuremmat savotat mutta Mäkelinin sodanaikaisista vaiheista ei ole tietoa. Arvellaan että hän olisi ollut silloin Rovaniemellä. Sotien jälkeen 40-luvun lopulla hän kumminkin palasi Suorsalle ja taas samaan kortteeriin Väyryseen. Kortteerirakennus oli toki tässä välin vaihtunut koska saksalaiset olivat polttaneet 1944 syksyllä myös Väyrysten talon. Nyt Mäkelin ei tullut enää ojankaivuutöihin vaan onpa arveltu, että olisi tullut jopa hieman virkavaltaa tai jotain muuta välttelemään. Mäkelin oli silloin esitellyt leimoja täynnä olevan viinakortin kyläläisille vaikkei itse viinaa juonutkaan. Vai oliko sittenkin jääneet edelliseltä käynniltä mieleen seudun hyvät kalavedet ja rauhaisat kairat. Tällä kerralla kylälle tullessa kalastus ja turkistenmyynti muodostivat hänen pääelinkeinonsa. Liekö lisänä ollut myös pieni eläke.
Kylän muissakin taloissa kuin Väyrysellä hän ehti majoittua mutta aina jostain suuttuneena vaihtoi vähän päästä kortteeria. Jossain välissä hän oli pitänyt majaa jopa Ala-Outojärven pienessä saaressa, jonne oli vienyt mukanaan myös polkupyörän. Hänellä oli selvästi tarve olla omissa oloissa jopa tiettömien taipaleiden takana. Pysyvämpi kämppä järjestyi lopulta Mäkelinille Keskimmäisen ja Alimmaisen Palojärven välistä. Huugo Kiviniemellä oli siellä tammen vieressä yhden hevosen suoja, jonka Mäkelin kunnosti asuinsijaksi. Tällä ”kämpällä” hän asusteli ympäri vuoden useita vuosia. Kämppä sijaitsi ihan jokitörmällä ja joenrantaan hän oli rakentanut kivistä kalasumpun, jossa säilytti pyytämiään kaloja. Erakkovuosinaan Mäkelin elätti itsensä kaloja, ketun, oravan ja näädän nahkoja myymällä. Kyläläiset pitivät Palojärven seutua Mäkelinin kalastusreviirinä, jonne ei mielellään menty kalalle. Kämpältä Mäkelin sitten kulki metsäpolkuja pitkin kylällä kauppaamassa kalojansa. Tästä on saanut nimensä Mäkelinin polku, joka kulkee Mäkelinin kämpän ja Lehtoniemen välissä. Polku on jo lähes kokonaan kadonnut maastosta. Kalat hän kantoi perkaamattomana kontissa aina vuorollaan johonkin kylän taloista. Tuotu määrä oli ostettava kokonaan. Jos tarjottua erää ei talossa ostettu, saattoi Mäkelin mennä kyseisen talon ohi jonkin aikaa. Kalat olivat halpoja ja pääsääntöisesti kyläläiset olivat niitä ostaneet. Oman ruokansa hän hankki pääosin luonnosta. Hänen ruokavalioonsa kuului kala, lintu, marjat jopa oravanliha. Kaupasta hän osti pääasiassa näkkileipää, suolaa ja säästeliäästi kahvia.
Vaikka Mäkelin oli ”erakko”, mieleisessään seurassa hän oli juttumies ja oiva tarinankertoja. Esimerkiksi näädän jahtauksesta kertoessaan hän elehti voimakkaasti, oli välillä piilossa penkin alla tihrustamassa ja ryömi vatsallaan Kiviniemen pirtin lattialla, kun markkeerasi piiloutumista ja ampumista. Maailman menosta hän oli yllättävän hyvin perillä, pystyi keskustelemaan tuoreistakin tapahtumista. Toisaalta, jos ”seura” ei miellyttänyt, hän oli hyvinkin harvasanainen ja hankkiutui taipaleelle. Hän tykkäsi siitä että ”tietyt” kyläläiset kävivät hänen kämpällään, varsinkin kun he eivät vierailleet hänen epäsuosiossa olevien kanssa. Hän saattoi sanoa jollekin ”tulehan taas käymään mutta älä ota tuota tai tuota mukaasi”. Kämppään ei ollut toivottua mennä koputtamatta ja Mäkelin halusi tervehtimisen tapahtuvan asumuksensa ulkopuolella ennen kämppään siirtymistä. Ainakin Kuosmasen Helge ja Väyrysen Jussi olivat kerran yöpyneetkin tämän pienen kämpän lattialla kalareissullaan. On arveltu, että Mäkelinillä oli kämpällä jokin ase ja radio mutta kukaan ei niitä koskaan nähnyt. Liekö radioverokin vaikuttanut asiaan.
.jpg)
Kettua ja näätää Mäkelin piti luonnon ”haittaeläiminä” jotka verottivat etenkin metsälintukantaa tuhoamalla niiden pesiä. Mäkelin kävi jonkin verran ainakin Posiolla ja Rovaniemellä, nähtävästi ”leimauttamassa” ja myymässä pyytämiensä turkiseläinten nahkoja ja hankkimassa tarvikkeita, joita ei kyläkaupan valikoimissa ollut. Rovaniemellä hänellä oli ”luottohenkilö” joka keräsi hänelle kuvalehtiä ja oli mukana joissakin vaate ja varustehankinnoissa. Linja-autolle Mäkelin kulki Palojärveltä pääasiassa Palokumpujen kautta ja nousi autoon Soikkokankaalla. Mäkelin eleli ja erästeli reviirillään pääasiassa yksin. Toisaalta eräs kylän isännistä oli suuttunut ja syyttänyt Mäkeliniä että tämä on tyhjentänyt Palojärvet kaloista säkkipyynnillä. Mäkelin siis piti Palojärven kairaa omana reviirinään eikä katsonut hyvällä niitä, jotka tulivat sinne metsästämään tai kalastamaan. Tästä esimerkkinä voisi olla Palojärven metsäautotien rakennushanke. Heti kuultuaan metsäautotiehankkeesta 1960-luvun alussa Mäkelin teki omat johtopäätöksensä. Mäkelinin mukaan tunnettuna kalamiehenä Kekkonen oli kuullut Palojärven seudun kalavesistä ja halusi tulla nyt seurueineen sinne kalastamaan. Tietysti ”herraporukalle pitää rakentaa tie”. Mäkelin kertoi olevansa Kekkoselle niin vihainen että, ”kun minä näen sen kuvan lehessä minä lyön sitä nyrkillä päin naamaa”.
Joskus -50 luvun puolivälin jälkeen Mäkelinin sisko etsi veljeään ja soitti Suorsalle (lennättimen kyläpuhelin oli Suorsan talossa) ja tiedusteli, onko Johannes Mäkelin mahdollisesti seudulla tuttu henkilö? Kun soittajalle selvisi, että Mäkelin asui erakkona seudulla hän pyysi talon Aira-emäntää välittämään viestiä Mäkelinille. Siitä sitten kehkeytyi jonkin verran kirjeenvaihtoa, joka tapahtui Airan avustuksella. Kirjeet tulivat Airan nimellä ja hän toimitti ne Mäkelinille. Aira jopa kirjoitti vastauskirjeitä Mäkelinin sanelun mukaan. Ainakin kerran Mäkelin oli Suorsalta puhelinyhteydessä siskoonsa. Siskon tiedetään kerran käyneenkin kämpällä Hännisen Eeron opastamana. Ilmeisesti myös Mäkelinin veli kävi kerran kämpällä.
Kun Mäkelin oli ollut Madeniemessä Karhulan talossa kortteerissa ja huomannut aamulla, että kumikengät on märät, oli hän syyttänyt talon emäntää Annua, että on kaatanut vettä hänen kenkiinsä. Varsinaisesti veden varaan hän oli joutunut puolestaan Kalliojärvellä, jossa oli pudonnut heikkoihin jäihin. Pakkasta oli ollut 20 astetta ja märissä kamppeissa Mäkelin lopulta pääsi kämpällensä. Saaliiksi tuli vain kova kuume, jossa hän oli houraillut viikon kuoleman kielissä mutta lopulta selvisi.
Mäkelin tuli lopulta vanhaksi ja asuminen kylmässä kämpässä kävi talvella mahdottomaksi. Loppuvuosina Mäkelin asuikin enemmän kylän taloissa talvisin. Mahdollisesti hän asusti myös Saarenkylässä vanhainkodissa. Siellä hoitaja oli muistellut, että eräs vanha mies lähti kevään koittaessa kairaan kalastamaan ja palasi talven tullen takaisin. Viimeisenä erakkokesänä 1965 Mäkelin poltti kämppänsä, varastonsa ja kaikki verkkonsa. Kerrotaan että kesyt kuukkelinsakin hän hirtti pois lähtiessään ja tappoi pihapiirin oravat. Purki myös rantaan johtaneet kiviportaat ja valoi kirveen silmän lyijyllä. Hänen tiedettiin nousseen linja-autoon ja menneen Rovaniemelle. Tähän päättyi Suorsan erakon pitkä metsätaival.
Johannes Mäkelin tunsi luontoa ja sen ilmiöitä ja tuli luonnon kanssa hyvin toimeen. Hän taisi rakastaa villiä ja puhdasta luontoa.
Jälkikirjoitus:
Johannes Mäkelin oli syntynyt 1903 Hartolassa. Vietti ilmeisesti lapsuutensa ja nuoruutensa Leivonmäellä. Muutti Rovaniemelle 1934. Palasi sieltä sitten erakkotaipaleensa päätteeksi 1965 lähelle synnyinseutuja ja kuoli Jyväskylässä 1967.
Kuvat ottanut Kaino Saari (kuvat Jukka Kiviniemeltä), teksti entiset ja nykyiset suorsalaiset
.jpg)
